Valmentava johtajuus on Ristikangas Marjo-Riitan sekä Ristikangas Vesan kirjoittama kirja. Kirja käsittelee johtamista organisaatioissa valmennuksellisesta näkökulmasta. Kirja antoi minulle paljon uusia hyviä työkaluja johtamiseen, sillä koen valmentavan näkökulman johtajuudessa kiinnostavan minua.
Manageri, Team Leader vai valmentava johtaja.
Johtajuus voidaan jakaa kolmeen erilaiseen tapaan, joita ovat Manageri, Team Leader ja valmentava johtaja. Managerityypin johtamistapana on hallita kokonaisuutta ja pitää ohjat käsissä. Managerityyppi huolehtii eri osa-alueiden toimivan ja luottaa tehtävät alaisille. Team Leader on esimerkillinen suunnannäyttäjä. Team Leader luo esimerkillään vaatimustason organisaatioon. Valmentava johtaja on henkilökohtaisempi johtaja yksilöille, joka kysymyksillä ja vaihtoehdoilla johtaa organisaation yksilöitä. Valmentava johtaja ei anna oikeita vastauksia, vaan tukee yksilöä itse löytämään paras ratkaisu tilanteeseen.
“Jos kohtelet henkilöä sellaisena kuin hän on, teet hänestä huonomman kuin hän on. Mutta jos kohtelet häntä sellaisena kuin hän olisi se, mikä hänestä on tulossa, teet hänestä sellaisen kuin hänen tulisi olla” – von Goethe
Mahtava teesi! Olen itse ymmärtänyt tämän, mutta en ole löytänyt sanoja tämän ulostuomiseen. Ihmiset voisivat jakaa sanoillaan valtavaa itseluottamusta muille, käsitellen toista hänen tunteidensa kautta. Johtajana tämä taito on mielestäni ehkä jopa avain menestykseen organisaatiossa. Johtajan tärkein tehtävä on saada joukkueensa toimimaan parhaalla tavalla ja mikä olisi parempi, kuin luoda heille paras mahdollinen itseluottamuksen tunne.
Millainen johtaja itse olen?
Näen itsesi valmentavana johtajana ja haluan myös olla valmentava johtaja. Aikaisemmin en ollut ”valmentavasta johtajuudesta” kuullut. Aikaisemmin olen kuvitellut johtajuuden olevan juuri esimerkillä johtamista tai ”psyykkaajana” olemista. Kirja on ollut täyttä asiaa valmentavasta johtajuudesta ja tekniikoista miten valmentava johtaja toimii. Kysymisen voima on valmentavalla johtajalla suuressa roolissa. Kirjassa kerrottiin, että loistava tilanne valmennettavan kanssa olisi, että valmentava johtaja olisi keskustelussa äänessä 1/5 osan ajasta. Valmennettava olisi äänessä 4/5 osan ajasta. Tämä on hyvä konkreettinen ohje, vaikka tottakai tilanne riippuu keskusteltavasta asiasta. Yksi asia josta olen ylpeä luonteessani on se, että osaan antaa tilaa muille puhua ja osaan kuunnella keskeyttämättä ja olla kertomassa ratkaisua. Joissain tapauksissa johtajilla on tarve keskeyttää johdettava ja ratkaista hänen ongelmansa samalta istumalta. Olen nähnyt näitä tilanteita paljon elämässäni ja se suoraan sanottuna tuntuu monesti pahalta, kun huomaan ihmisen haluavan avautua ja kertoa tuntemuksistaan ja johtajan asemassa oleva keskeyttää jatkuvasti tuoden omat kokemuksensa ja ratkaisunsa esiin.
Minun kiinnostukseni on valmentamisessa ja haluan oppia keinoja, joilla saan valmennettua ihmisiä uusiin oivalluksiin ja ajatusmalleihin. Alun perin kiinnostukseni valmentamiseen lähti fysiikkavalmennuksesta ja henkilön fyysisen suorittamisen parantamisesta. Minusta tuntuu, että päivä päivältä innostun yhä enemmän ihmisten valmentamisesta eli hyvin kokonaisvaltaisesta valmennuksesta. Tulevaisuudessa haluaisin yhdistää ammattiini psyykkisen valmennuksen, hyvinvointivalmennuksen, suorituskykyvalmennuksen ja fysiikkavalmennuksen. Tiedän, että nämä vaativat lisää kouluttautumista. Tärkein työkalu tämän tulevaisuuden saavuttamiseen on minun mindset. Tässä minulle sopiva haaste valmentaa itseäni päivittäin kohti johtajan asemaa.
Onko ihmettely oppimisen edellytys?
Mielestäni oppiminen vaatii ihmettelyä ja uteliaisuutta. Henkilö, joka on aidosti kiinnostunut muista ja muiden ajatuksista oppii varmasti enemmän. Monissa tilanteissa esiin tullut klisee, mutta sille on varmasti hyvä syy miksi meillä on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Valitettavaa, mutta ajattelen usein ihmisten puhuvan mielellään itsestään ja kun tiedostan tämän hyvin, niin minun on keskusteluissa helppo keskittyä häneen ja kysellä kysymyksiä. En itse henkilökohtaisesti ihan kauheasti ymmärrä keskusteluja, joissa vuorotellen ihmiset puhuvat itsestään ja kokemuksistaan. Keskustelu on mielestäni paljon rikkaampaa, kun kysytään kysymyksiä ja syvennytään toisen ajatteluun.
Minulle on syntynyt Tiimiakatemian myötä uuden oppimisen liekki tai vielä enemmän asioiden ymmärtämisen halu. Haluan pohtia asioita ja niiden syy-seuraussuhteita.
